Jokaisella on hyvä olla useampi kärsä

Aasia-altaaseen muutti lauantaina 6 uutta asukkia, kaikki kärsänuoliaisia. Kalakaupassa oli hauska seurata kärsien pyydystystä. “Kärsäaltaassa” ei nimittäin näkynyt kärsän kärsää aluksi. Tekniikka oli se, että haavi painettiin pitkä sivu edellä hiekkaan ja kahmaistiin äkkiä mahdollisimman suuri määrä hiekkaa haaviin ja laskettiin kärsät. Neljällä kauhaisulla saatiin halutut 6 haavittua.

Ajattelin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen kerralla kaikki kärsät, mutta väärässä olin.

Uteliaat korurihmat tulivat heti hämmästelemään uusia tulokkaita

Pienen totuttelun jälkeen kärsäarmeija alkoi heti tutustua ympäristöönsä. Parhaimmillaan 6 kärsän joukko eteni rinta rinnan pitkin hiekkaa.

Pallola kypsymään

Pallolan jalusta saapui tänään. Kooltaan ei olisi voinut olla passelimpi ja kirsikkaviilu sopii hyvin olohuoneen sisustukseen muutenkin. Nyt siis molemmat altaat on sijoitettu vastakkain toisiaan olohuoneeseen.

Ja pakkohan se pallola oli heti laittaa kypsymään!

Ensin kiinnitettiin tausta

Tällä kertaa ajattelin kypsyttää altaan hieman eri tavalla, eli ei Bactozymiä eikä Denotrolia. Ainoastaan SafeStart ympiksi ja hirvensarvisuolaa päivittäin perään. Vettäkään en laita enempää kuin suodatin vaatii.

Hiekat, vettä, suodatin ja lämppäri sisällä pikkukannon lisäksi. Sijoittelu ei tule olemaan tämä, mutta olkoon nyt noin hetken. Heitin vielä vedenvaihdon yhteydessä konnanputket Aasia-altaasta perään.

Huomenna kalakauppaan hakemaan Aasia-altaaseen ainakin kärsiä, hiukan täydennystä koruihin ja SafeStarttia, jolla pallola saadaan käyntiin. Aasiaan piti laittaa jo toinen laaki kiljua. Ensimmäinen ehti olla pari viikkoa, kunnes kuplien tulo olennaisesti vähentyi.

Pallolan varustelua

Pallolakin etenee pikkuhiljaa. Tänään kauan etsitty jalusta löytyi ja se kotiutuu tulevana perjantaina. Kyseessä on 76 cm korkea kirsikkaviiluinen kaappi, jossa tosin reunalevyt ovat 23-millisiä, joten sen pitäisi kestää hyvin yli 100 kilon paino.

Pallolan jalusta

Myös mittatilaustyönä teetetty 3D-tausta tuli postikustin polkemana. Poikkeuksena Aasia-altaan taustaan tämä tulee altaan ulkopuolelle eikä näin vie pienestä akvasta tilavuutta. Ehkäpä täytyy viritellä lauantaina kypsytykset käyntiin…

“Kiviseinätausta” palloille

Jalustan ja taustan lisäksi Pallolaan tuli myös hiukan tekniikkaa, eli JBL Vario -hiilidioksidilevitin, jonka ostin käytettynä. Se pitää sisällään vain passiivilevitinosan, eli kiljupullo pitää askarrella jostain limupullosta.

En tiedä, onko koruilla pienet kutupuuhat mielessä mutta kovasti pörhistellään. Onnistuin ottamaan yhden epäselvän kuvan isoimmasta pörhistelijästä. Luulen, että viidestä jäljelle jääneestä yksilöstä ainakin kolme on koiraita.

Pienestä tärähtämisestä huolimatta korun kauniit värit näkyvät kivasti. “Kilpakumppani” taka-alalla.

Lopuksi vielä kuva anubiaksella taukoa pitävästä piikkarista. Todellinen “lehtikala”!

Pöytä on katettu

Kyllä se on vain valitettava totuus, että kuudesta korusta vain viisi selvisi hengissä. Kaikkein pienintä korua ei ole kotiuttamisen jälkeen näkynyt. Muut voivat hyvin ja äänekkäät reviirimurinat jatkuvat! Olen nyt jo ihastunut näihin pieniin, päällisin puolin mitättömän värisiin kaloihin, joilla on suuri ego ja pörhistellessä erittäin kaunis korumainen väritys.

Surviaiset maistuvat koruille!

Kyselin Akvaariokeskuksesta mahdollisuutta saada tilattua valkosaumataistelijoita (Betta albimarginata), mutta valitettavasti näyttää siltä, että niiden saatavuus on erittäin huono tällä hetkellä ja markkinahinta luokkaa 175 EUR/pari. Täytyy siis miettiä joku toinen vaihtari albimarginatan tilalle.

Tällä hetkellä olen miettinyt jotain toista Betta-lajia (ei kuitenkaan B. splendens, taistelukala), vaan esim. B. imbellis (purppurataistelija). Yksi vaihtoehto olisi myös Parosphromenus nagyi (lakritsigurami), mutta se voi olla hiukan turhan vaativa asukki tässä vaiheessa.

Ensimmäiset Aasia-asukit

Lauantaina 21.4. muuttivat ensimmäiset asukit Aasia-altaaseen. Alun perin olisin halunnut aloittaa piikkisilmillä ja rusokiilakyljillä, jotka ovat molemmat suhteellisen kestäviä lajeja. Kalakauppa oli kuitenkin juuri myynyt kaikki loput rusokiilat, joten jouduin turvautumaan plan B:hen, eli rusokiilojen tilalle tulivat herkemmät korurihmakalat (6 kpl) piikkisilmien seuraksi (10 kpl).

Piikkisilmät odottelemassa lämpötilan tasautumista

Korut ovat n. puolivuotiaita ja kotoisin Ruotsista

Pokaalien uusi käyttötapa!

Ensimmäisenä iltana korut tutkivat ympäristöä kiinnostuneena, piikkisilmät hävisivät sen siliän tien, kun pääsivät altaaseen. “Sinulla oli 10 piikkisilmää, nyt sinulla…”

Ruualla houkuttelu kuitenkin tepsi ja muutama uskalikko kurkisteli kiviröykkiön alta päivän ruokalistaa

Maanantaihin mennessä joukko oli jo paljon aktiivisempi kuin viikonloppuna. Piikkareita saattoi nähdä kerrallaan seitsemän. Koruista neljä liikuskelee parvena ja selvittelee jo arvojärjestyksiään pöyhistelemällä ja “murisemalla”. Yksi koruista, erittäin haaleissa väreissä, piilottelee puolestaan vallisnerioiden juurella. Kuudetta korua ei ole näkynyt – liekö sitten pikkuiselle tullut noutaja heti kuten Jeltsinille konsanaan. :-(

Kypsytyksen 18. ja 19. päivä

Business as usual: kotilot lisääntyvät kuin synnyttävät hammaskarpit ja nitriitit pysyvät tasolla 0,3 mg/l. Tein tänään n. 2/3 vedenvaihdon. Huomenna tsekkaan kaikki arvot vielä kertaalleen ja jos kaikki on kunnossa, silloin muuttavat ensimmäiset asukkaat Kaakkois-Aasia -altaaseen!

Jännittävää!

Kypsytyksen 16. ja 17. päivä

Kypsytyksestä ei uutta

Viimeiset kaksi päivää nitriitit ovat pysyneet 0,3 mg/l ja olen hujauttanut mittauksen jälkeen uuden satsin hirvensarvisuolaa. Periaatteessa kai kestävämpiä kaloja voisi jo tuoda, mutta oma aikataulu on sen verran kiireinen, että kalaostoksille ehdin vasta lauantaina. Ensimmäisenä ostoslistalla siis piikkisilmät ja rusokiilakyljet.

Kasveja Pallolaan

Kävin hakemassa Lauttasaaresta puoli muovikassillista jättiläisvallua ja pari pientä jaavansaniaista. Lähtivät mukavaan sopuhintaan yht. 2 EUR. En ole kyllä koskaan nähnyt yhtä komeita valluja: pisimmät varmaan lähempänä 1,5 metriä.

Jättiläisvallut olen suunnitellut laittavani tulevaan pallolaan (joka odottaa edelleen pöytäänsä eikä siis sen takia ole vielä edes kypsymässä). Odottelun ajaksi istutin vallut, saniaiset ja aikaisemmin hankkimani karvalehdet ja konnanputket nykyiseen akvaarioon, joka muistuttaa tällä hetkellä epämääräistä viidakkoa…

Vartalotaidetta

Varsin vinkeän näköistä body painting -taidetta!

Kypsytyksen 15. päivä

Kasvisuunnistusta

Seikkailin tänään pitkin Espoota hakemassa karvalehteä ja konnanputkea. Kyllä voikin tuntea itsensä tyhmäksi, kun ei löydä perille, vaikka kartta on kädessä. Onneksi avulias myyjä antoi real-time navigointiohjeita puhelimessa ja Eestintaival löytyi vihdoin!

3 euron sijoitus konnanputkeen ja karvalehteen oli varmasti hintansa väärti. Kasvit tulevat myöhemmin altaaseen 2, kunhan sille löytyy ensin jostain jalusta.

Konnanputken ja karvalehden välikellutus. Konnanputki on amerikkalainen kasvi, joten tähän altaaseen se ei tule jäämään. Karvalehteä sen sijaan löytyy myös Aasiasta, joten sille voisi olla tällä hetkellä karussa kivimaisemassa tilaa.

Huomasin myös, että anubias on työntänyt pari uutta lehteä ja vallisneria uuden taimen, joten lannoituspuoli tuntuu olevan ainakin suht’ kunnossa!

Kypsähköä!

Tänään mittasin taas vain nitriitit ja ne olivat ilokseni vain 0,3 mg/l. Hirvensarvisuolaa perään ja huomenna varmaan ollaan jo valmiita kalojen saapumista edeltävään vedenvaihtoon.

Kuuvalaistus

Tällaisessa “kuutamossa” kalat tulevat jatkossa uiskentelemaan. Todellisuudessa valaistus ei ole ihan noin sininen eikä kirkas kuin kuvassa, joka on otettu 8 s valotusajalla.

Kuvassa jaavansaniaiset keikkuvat kiviröykkiön päällä.