Aamun tilanne

Kun räppäsin aamulla valot päälle Kutulaariin, kuplapesä, jonka tuntumassa poikaset olivat edellisen illan polskineet, oli hajonnut ihan täysin. Poikasista ei näkynyt jälkeäkään. Pitkän tihrustamisen jälkeen onnistuin kuitenkin bongaamaan jonkun yksittäisen siimahännän uimasta.

Huolestuneen “äidin” pohdintaa: Olisiko isäkala pitänyt jo poistaa? Ehtisikö se popsia suurimman osan perillisistään heti? Olisiko pieni yövalo pitänyt olla koko yön?

Ehkä tänään illalla poikaset (jos niitä on jäljellä enää) vieroitetaan isästään. Pari päivää poikasten pitäisi selvitä ruskuaispussillaan mutta sitten pitäisi olla muuta ruokaa (likoeläimiä, artemian toukkia?) tarjolla.

Huh, kylläpä tämä lastenkasvatus on vaikeaa. Aikaisemmat kokemukset rajoittuvat kuparimonnisiin, seeprakaloihin ja synnyttäviin hammaskarppeihin ja niiden poikasten hengissä pitämiseksi ei juuri tarvinnut “evää liikauttaa”.