Päätin ottaa ryhtyä tuumasta toimeen poikasten ruokinnan kanssa ja hankin artemiakasvattamon. Sen viritys piti olla helppoa mutta kokeilu päättyi siihen, että meinasin muuttaa Kutulaarin meriakvaarioksi.
Artemiakasvattamon mukana tuli selkeät ohjeet sen virittämisestä. Ohjeissa luki, että suolaseosta, jossa artemian munat kypsyvät, annostellaan 3 isoa lusikallista ja itse munia 1-5 pientä lusikallista. Oletin, että lusikalla tarkoitetaan jotain vakiotyyppistä lusikkaa kuten ruokalusikkaa ja teelusikkaa. Teoriaani tuki myös se, että sekä munapaketissa että suolapaketissa oli ko. kokoluokan lusikat valmiina sisällä.
Mielessä kyllä kävi, että kovinpa paljon sitä suolaa tuohon kasvattamoon laitetaan… Hautomon vettä pyörittävä ilmapumppu päälle silti vaan ja odottamaan, mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa, kun kasvattamo alkoi puskea suolaveden näköistä vettä ulos aukosta, josta kuoriutuneiden toukkien piti aikanaan uiskennella, tajusin, että pieleen meni. Samalla sekunnilla löysin myös sen lusikan, jolla ainesosia olisi pitänyt annostella ja totesin, että tulipa laitettua vähintään 30-kertainen annos!
Kasvattamo pois altaasta ja homma uusiksi. Samassa yhteydessä suolavettä joutui vielä vähän lisää Kutulaariin, samoin osa artemian munista levisi sinne. Jouduin tekemään osittaisen vedenvaihdon vielä kaupan päälle…
Toivottavasti pieni meriseikkailu ei johtanut kaikkien lasteni kuolemaan. Taidan olla aika huono äiti…
Artemiakasvattamo: munat lilluvat isoimmassa partitiossa suolavedessä ja kuoriutuneet toukat aikanaan uivat oikealla olevan putken kautta valoon ja kalapoikien suuhun.
”Me ollaan vaan ja hengaillaan” – Huomaa taidokas vaakamainen uintiasento. Kyllä ne lapset ovat niin viisaita ja taitavia!
Kalajuttu 
