Luonnonvalinta toimii ja heikoimmat ovat jo karsiutuneet (tai sitten olen tehnyt jotain väärin). Eilinen arvioperusteinen laskenta tuotti tulokseksi 20-30 kpl. Isoimmat ovat jo paljon isompia kuin pienimmät, mutta silti nekin vielä surkean pieniä.
Olen jatkanut samaa ruokintaa. Tosin en ole nähnyt kalojen syövän ensimmäistäkään artemian toukkaa…
Kalapojat, joita on viimeisimmän arvion mukaan ehkä sellaiset nelisenkymmentä hengissä, täyttivät tänään viikon. Kokoa on tullut jo mukavasti, vaikka ovatkin vielä onnettomia sinttejä.
Alla epäonnistuneen kuvausyrityksen tulos.
Kalapoikia on jäljellä ainakin 20 kpl, voi olla tuplamääräkin. Pituutta on n. 6 mm ja kovasti spurttaillaan!
Artemiakasvattamossa näkyi pari kuoriutunutta matoa mutta en tiedä, päätyivätkö poikasten mahaan vai minne. Back up -ruokana olen tarjoillut kananmunankeltuaista ja salaatti-kerma-vesi-liotuksesta mahdollisesti likoeläimiä. Vettä olen vaihtanut ämpärillisen joka toinen päivä.
Päätin ottaa ryhtyä tuumasta toimeen poikasten ruokinnan kanssa ja hankin artemiakasvattamon. Sen viritys piti olla helppoa mutta kokeilu päättyi siihen, että meinasin muuttaa Kutulaarin meriakvaarioksi.
Artemiakasvattamon mukana tuli selkeät ohjeet sen virittämisestä. Ohjeissa luki, että suolaseosta, jossa artemian munat kypsyvät, annostellaan 3 isoa lusikallista ja itse munia 1-5 pientä lusikallista. Oletin, että lusikalla tarkoitetaan jotain vakiotyyppistä lusikkaa kuten ruokalusikkaa ja teelusikkaa. Teoriaani tuki myös se, että sekä munapaketissa että suolapaketissa oli ko. kokoluokan lusikat valmiina sisällä.
Mielessä kyllä kävi, että kovinpa paljon sitä suolaa tuohon kasvattamoon laitetaan… Hautomon vettä pyörittävä ilmapumppu päälle silti vaan ja odottamaan, mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa, kun kasvattamo alkoi puskea suolaveden näköistä vettä ulos aukosta, josta kuoriutuneiden toukkien piti aikanaan uiskennella, tajusin, että pieleen meni. Samalla sekunnilla löysin myös sen lusikan, jolla ainesosia olisi pitänyt annostella ja totesin, että tulipa laitettua vähintään 30-kertainen annos!
Kasvattamo pois altaasta ja homma uusiksi. Samassa yhteydessä suolavettä joutui vielä vähän lisää Kutulaariin, samoin osa artemian munista levisi sinne. Jouduin tekemään osittaisen vedenvaihdon vielä kaupan päälle…
Toivottavasti pieni meriseikkailu ei johtanut kaikkien lasteni kuolemaan. Taidan olla aika huono äiti…
Artemiakasvattamo: munat lilluvat isoimmassa partitiossa suolavedessä ja kuoriutuneet toukat aikanaan uivat oikealla olevan putken kautta valoon ja kalapoikien suuhun.
”Me ollaan vaan ja hengaillaan” – Huomaa taidokas vaakamainen uintiasento. Kyllä ne lapset ovat niin viisaita ja taitavia!
Turhaan epäilin Chuck Norrisin isänvaistoa. Mr. Norris oli rakentanut uuden pesän akvaarion etualalle ja kuskannut jälkikasvunsa sinne. Arviolta n. 40-60 poikasta hengailikin uuden kotinsa nurkilla.
Lapset ikä 2 päivää isän valvovan silmän ja ”hissipalveluiden” alla (vai yllä?)
Tarjoilin eilistä kananmunakeltuaisruokaa taas tänään, kun eivät olleet siihen kuolleet eilen. Jospa se ainakin likoeläimille kelpaisi. Tosin luulen, että akvaarion vesi pilaantuu tuolla ruokavaliolla aika nopsaan, joten pian täytyy tehdä jonkin sortin osittainen vedenvaihto ja hankkia jotain oikeaa ruokaa.
Tässä vielä kuva isäkalasta, jonka komeita eviä on raisu poikamieselämä aika paljon verottanut. Äitikala on sininen.
Kun räppäsin aamulla valot päälle Kutulaariin, kuplapesä, jonka tuntumassa poikaset olivat edellisen illan polskineet, oli hajonnut ihan täysin. Poikasista ei näkynyt jälkeäkään. Pitkän tihrustamisen jälkeen onnistuin kuitenkin bongaamaan jonkun yksittäisen siimahännän uimasta.
Huolestuneen ”äidin” pohdintaa: Olisiko isäkala pitänyt jo poistaa? Ehtisikö se popsia suurimman osan perillisistään heti? Olisiko pieni yövalo pitänyt olla koko yön?
Ehkä tänään illalla poikaset (jos niitä on jäljellä enää) vieroitetaan isästään. Pari päivää poikasten pitäisi selvitä ruskuaispussillaan mutta sitten pitäisi olla muuta ruokaa (likoeläimiä, artemian toukkia?) tarjolla.
Huh, kylläpä tämä lastenkasvatus on vaikeaa. Aikaisemmat kokemukset rajoittuvat kuparimonnisiin, seeprakaloihin ja synnyttäviin hammaskarppeihin ja niiden poikasten hengissä pitämiseksi ei juuri tarvinnut ”evää liikauttaa”.
Saanko esitellä: Chuck Norrisin ja villin morsiamensa lapset pinnan tuntumassa killimässä. Toivottavasti edes joku selviää hengissä aikuiseksi!
Kokemattomana kalafarmarina tarjoilin ruuaksi kananmunaa ja hiivaa alle 1 ml tarkoituksena saada likoeläimet lisääntymään akvaariossa. Toivottavasti en tappanut lapsia.
Isäkala pitää vielä kuplapesästään huolta. Yritin tihrustaa josko yhtään mätimunan näköistä näkyisi kellumassa, mutta vaikea sanoa, oliko tyhjää täynnä. Huomenna tai ylihuomennahan jotain kuoriutumisen tapaistahan pitäisi jo tapahtua… Jännittävää!
Ryytyneen morsiamen pelastin Aasia-altaaseen lepäämään eilen.
Chuck on saanut ilmeisesti kuumaverisen naikkosensa taltutettua ja aamupäivällä oli kutupuuhat käynnissä. Pesä näytti alkuun hyvältä mutta intohimon tuoksinassa se hajaantui aika pahasti. Munat olivat missä sattuivat ja ajattelin, että se oli sitten siinä. Päivän aikana Chuck oli kuitenkin naisen jahtaamisesta päästyään keskittynyt perillistensä suojeluun ja tällä hetkellä kohenneltu versio kuplapesästä on rakennettu takalasin tuntumaan.
Oli jännä seurata taistojen kutemista – ensimmäinen kerta minulle, kun näen sen livenä. Kalathan kudun aikana kietoutuvat toisiinsa, koiras puristaa mädin ulos naaraasta, hedelmöittää sen ja korjaa pohjaan painuvat mätimunat suuhunsa ja puhaltaa ne pesäänsä. Naaras jää kellumaan pinnan tuntumaan transsissa. Tokenemisen jälkeen homma toistuu. Mätimunia oli ehkä 100-200 kpl tässä kudussa.
Harmittavasti pesä on sen verran hankalassa paikassa, ettei kuvaaminen oikein onnistu enkä viitsi muutenkaan mennä kameran kanssa sohimaan sillä isäkala on heti etulasissa raivostuneena vastassa. Virttyneen morsiamen poistaminenkin saa odottaa. Onneksi sillä on runsaasti piilopaikkoja.
Pitkän hiljaiselon (kesälomat, työkiireet jne) jälkeen pieni updeitti.
Kesälomalla olin 3 viikkoa reissussa ja akvaarioiden hoidosta vastasi ansiokkaasti avomieheni kirjallisten ohjeiden pohjalta. Pientä viidakoitumista oli havaittavissa, mutta kaikki kalat olivat selvinneet loman yli ja se on tietysti tärkeintä.
Aasia-allas voi hyvin. Tänään sinne muutti kaksi pientä sewellia lineolataa lisää kahden isomman seuraksi. Lisäksi piikkisilmäkanta lisääntyi viidellä. Alkuperäisestä kymmenen piikkarin joukkueesta on 3-4 tippunut. Muuten kalat voivat hyvin ja näyttävät onnellisilta, jos se nyt akvaariokaloille on mahdollista. :-)
Pallolassa sen sijaan on pieni leväongelma. Sen sijoituspaikka on ollut alusta lähtien huonohko, eli aurinko pääsee hieman paistamaan siihen. Lisäksi loisteputki on vedellyt pitkään viimeisiään. Tänään ostin uuden ja johan alkoi näyttää paremmalta. Lisäsin sinne myös pari karvalehteä, joiden pitäisi hieman hillitä levän kasvua. Palloja on jäljellä 10. Kaikki ovat ottaneet hyvin kokoa ja ovat reippaita sekä kilttejä.
Kutulaarissa oli kesän aikana tyhjää. Lomien jälkeen Chuck Norrisiksi ristitty taisto on saanut siirron sinne ja hieman yrittänyt pesän rakennustakin. Tosin luulen, että naikkosen höykyttäminen henkihieveriin on sen mielestä pesän ylläpitoa mielekkäämpää puuhaa. Ennen lomia Chuck pahoinpiteli kampatyttönsä käytännössä hengiltä ja siksi se on jatkuvassa tarkkailussa, ettei intohimomurhia tapahdu enempää. Tällä hetkellä seurana on sininen huntunaaras, joka on kyllä vähintään yhtä äkäinen kuin poikaystävänsä.
Huomenna taas viikottainen vedenvaihtopäivä!
Kalajuttu 
